Veli, maailmassa ei ole juhla-ateriaa, tämä juhla on viimeisellä hetkellä, vuorten ja merien herkut on jo kauan sitten syöty, vain jäänteet ovat kylmiä ja paahdettuja, ja silmät ovat täynnä sotkua. Fiksut ihmiset ovat olleet täynnä ja hiljaa poistuneet pöydästä, mutta jälkikäteen ei vieläkään halua poistua kohtauksesta, pitäen syömäpuikkoja koputtaakseen kulhoon, haaveilevat seuraavan herkullisen ja ylellisen pääruoan odottamisesta, ja vihdoin juhla-aterian suuri tapahtuma – aina on ihmisiä maksamassa juhla-ateriasta, ja tällä kertaa sinä maksat siitä